Sadetta

"Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen
 Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden
 Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soi
 Nyt vitriini ja takki 'niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi

 Äärellä avoimen maan
 Harvoin katse kääntyy kaivajaan
 Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaa
 Tunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaa
 Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun Iäiseen,
 Kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen

 Äärellä avoimen maan
 Harvoin katse kääntyy kaivajaan

 Äärellä avoimen maan"