Ulkona alkaa olla värikästä. Osa puista on jo aivan kaljuja. Ilma on raikas, on helppo hengittää. Piha on pehmeä ja liukas. Saunassa mietin, että tahtoisin ulkosaunaan kovilla pakkasilla. Nenä ja varpaat jäässä saunaan sulamaan. Ulkosaunassa ja puulämmitteisessä on vaan ihan oma tuoksunsa, pehmeytensä ja lämpönsä. Meidän (kotona olevaa) saunaa ei juuri edes saunaksi voi kutsua.
Nyt menen ottamaan tänään tehtyä porkkanakakkua ja vetäydyn miehen seuraksi katsomaan J.Karjalaista telkkarista. Tiedän, että hän pitää siitä. Ihmettelin sitä joskus nuorempana, koska itse en sille lämmennyt. J. Karjalaiselle.
Nauttikaa syksyn kirpeistä ilmoista ja metsän tuoksuista. :D
VastaaPoistaHeippa vaan Milla! Tulin tänne Meijerielämän kautta, olit siellä kertonut hauskasti kuka olet.
VastaaPoistaIhania kuvia täällä! Mutta miten suppiksia voi löytää??? Olen aika surkea sienestäjä, enkä ole löytänyt niitä vielä koskaan... puuttuu se anoppi, joka opettaisi ;-)
Mukavaa viikonloppua!
maiju, se me tehdään! Niin varmaan tekin :)
VastaaPoistaKuukki, minä muistelen olleeni joku 14-15v. kun olen ensimmäisen kerran kerännyt suppilovahveroita. Äitin matkassa oltiin jo lapsena sienessä. Suppilovahvero on helpohko tunnistaa, vaikka ruskea sieni onkin (netissä on hyviä tunnistusneuvoja!). Ne kasvaa yleensä ryppäissä esimerkiksi jossain missä metsäkone on mennyt ja tehnyt painautuneen uran. Sammalpohjaisissa metsissä. Parastahan olisi, jos saisi jonkun kaverin mukaan näyttämään :) Tähän sienestykseen kyllä melkolailla hurahtaa... :)
Kiitos. Hyvää viikonloppua sinullekin!